Serenadi Hetekalle

Entisajan huonekalut taas on tulleet muotiin.
Keinutuolit, kihla-arkut vintiltä pois tuotiin.
Yhtä ei saa unhoittaa, vanhaa kunnon hetekaa.
Rautainen tää ystävämme serenadin saa.
Ää-ii, ää-ii. Sävelmän tuon varmaan muistat oi,
ää-ii, ää-ii, niin kuin pelimannin peli, verkkopohja soi.
Rakkaat muistot mieleeni taas toi.

Heteka se tuttu peli varmaan oli teille?
Työtä antoi tehtaille ja selkälääkäreille.
Oli pohjan tiukkaajaa, pahvipatjan paikkaajaa,
hirvigobelinin sekä peitteen kauppaajaa.
Ää-ii, ää-ii…

Koko talo kuuli sen kun kylkeä vain käänsi,
hengityksen tahdissa myös hetekamme äänsi.
Huolet häipyi helkkariin, ei tuijotettu telkkariin.
Nukahdettiin oman instrumentin säveliin.
Ää-ii, ää-ii…

Rautaisessa hetekassa jokainen on maannut,
pari ikäpolvea on siinä alun saanut.
Lipsui kynnet lutikan, putkistossa hetekan.
Punatakit saivat niellä kalkin katkeran.
Ää-ii, ää-ii…

Joka ilta suoritettiin sama rituaali:
Loota esiin kiskottiin ja lattiasta maali.
Vuodevaatteet levälleen, no siitä sen kuin selälleen.
Heteka se kohta soitti tuutusävelen.
Ää-ii, ää-ii…